Tässä kirjoituksessa tarkastelen opettajan työtä velvoittavaa lainsäädäntöä audiovisuaalisen media-alan opettajan näkökulmasta ammattikorkeakoulussa. Aloitan kuitenkin lainsäädännöstä, joka määrittelee opettajan työn periaatteita yleisemmällä tasolla.
Hyvän hallinnon periaatteet
Opettaja on työssään vallankäyttäjä suhteessa oppilaisiin tai opiskelijoihin: hän asettaa näiden toiminnalle, tavoitteita, ehtoja, päämääriä ja rajoitteita, sekä valvoo ja arvioi opiskelijoiden toimintaa ja toiminnan tulosta. Julkista ammattikorkeakouluopetusta antava opettaja käyttää työssään julkista valtaa, minkä tulee perustuslain (2 §) mukaan perustua lakiin.
Julkishallinnon (johon ammattikorkeakouluopetus siis kuuluu) toimintaa sääntelee hallintolaki. Hallintolain tarkoituksena on toteuttaa ja edistää hyvää hallintoa, hallinnon kohteiden oikeusturvaa sekä hallinnon palvelujen laatua (hallintolaki, 1 §). Hallintolaista johdettuja hyvän hallinnon periaatteita on Laki24.fi -verkkosivuston mukaan viisi:
- yhdenvertaisuusperiaate, jonka mukaisesti viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti ja johdonmukaisesti - samanlaisissa kysymyksissä toimitaan samalla tavalla, asioivasta henkilöstä riippumatta;
- tarkoitussidonnaisuuden periaate, jonka mukaan viranomainen saa käyttää harkinta- ja päätösvaltaansa vain lakiin perustuviin tarkoituksiin - ei esimerkiksi henkilökohtaisen etunsa edistämiseen;
- objektiviteettiperiaate, jonka mukaan viranomaisen toimien on oltava puolueettomia;
- suhteellisuusperiaate, jonka mukaan viranomaisen toimien on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden, eli ne eivät saa rajoittaa toimien kohteena olevan ihmisen oikeuksia ja etua yhtään enempää, kuin on välttämätöntä;
- luottamuksensuojaperiaate, jonka toteutuessa ihmiset voivat luottaa siihen, että viranomaisten ratkaisut ovat oikeita ja lainmukaisia, ja että viranomaispäätökset pitävät.
Lisäksi viranomaisen on hallintolain puitteissa annettava asiakkailleen hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa ja vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin, sekä käytettävä kommunikaatiossaan asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä (hallintolaki, 8 & 9 §).
Hyvän hallinnon periaatteet vastaavat arkijärjelläkin ajatellen hyvän opettajuuden periaatteita koulutusalasta ja tutkinnon tasosta riippumatta. Ammattimaisen opettajan kommunikaatio opiskelijoiden sekä koko korkeakouluyhteisön kanssa perustuu tasapuolisuuteen, syrjimättömyyteen ja asiallisuuteen. Yhdenvertaisuusperiaate korostuu opiskelijavalinnassa sekä opettajan suorittamassa arvioinnissa, suhteellisuusperiaate taas kurinpidollisissa toimissa. Ammatissaan opettaja toimii puolueettomasti opettaessaan niin omaa lastaan kuin naapurin lasta, jonka vanhempien kanssa on ilmiriidoissa poliittisten näkemyserojen vuoksi. Tarkoitussidonnaisuuden periaatteen mukaisesti opettaja kykenee perustelemaan pedagogisten ratkaisujensa asian- ja lainmukaisuuden, ja luottamuksensuojaperiaatteen nimissä pysyy tekemiensä päätösten takana. Opiskelijat eivät joudu tuuliajolle opettajan päätöksissään haparoinnin takia.
Tästä näkökulmasta hyvässä opettajuudessa on kyse opiskelijoiden oikeusturvasta pedagogisen vallankäytön kohteina. Hyvän hallinnon periaatteiden mukainen toiminta edustaa ns. preventiivistä oikeusturvaa, joka pyrkii suojaamaan oikeuksien ja etujen toteutumista ennaltaehkäisevästi. Oikeusturvan repressiivisiä eli jälkikäteisiä takeita puolestaan ovat mahdollisuudet tehdyn päätöksen oikaisuun, muutokseen tai kumoamiseen.
Turvallinen opiskeluympäristö ja työrauha
Ammattikorkeakoululain (31 §) mukaan opiskelijalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Turvalliseen opiskeluympäristöön ja työrauhaan vaikuttavat toiminnallaan niin opiskelija kuin opettajakin. Kummankin velvollisuuksiin kuuluu ammattikorkeakoulun järjestyssääntöjen ja -määräysten noudattaminen käyttäytymisessään, ammattikorkeakoulun omaisuuden käsittelyssä sekä liikkumisessa oppilaitoksen alueella (emt.).
Opiskelijaan voidaan ammattikorkeakoululain 38 § nojalla kohdistaa kurinpitotoimia, jos hän häiritsee opetusta, käyttäytyy väkivaltaisesti tai uhkaavasti, menettelee vilpillisesti tai kieltäytyy esittämästä huumausainetestiä koskevan todistuksen. Huumausainetestin todistusta voidaan pyytää, jos on syytä epäillä, että opiskelijalla on huumeriippuvuus tai hänen on huumausaineiden vaikutuksen alaisena opintoihin kuuluvissa käytännön tehtävissä. Testaamisen ehtona on kuitenkin, että opiskelija toimii erityistä tarkkuutta ja luotettavuutta edellyttävissä tehtävissä, jossa huumeiden vaikutuksen alaisena oleminen potentiaalisesti vaarantaisi opiskelijan oman tai toisten hengen tai terveyden, liikenteen turvallisuuden tai salassapitosäännöksin suojattujen tietojen suojan (ammattikorkeakoululaki, 36 §).
Ammattikorkeakoululakiin (33, 38, 39 §) perustuvia kurinpitokeinoja ovat kirjallinen varoitus, tilasta poistaminen, opiskeluoikeuden määräaikainen pidättäminen sekä opiskeluoikeuden peruuttaminen (korkeakoulusta erottaminen). Decin & Ryanin (2000) itseohjautuvuusteoriaan viitaten kuitenkin näkisin, että ihmisen psyko-emotionaaliset perustarpeet - autonomian, pystyvyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemukset - tyydyttävä opetus on ulkoisia työrauhakeinoja (“keppiä”) paljon tehokkaampi, preventiivinen keino työrauhan luomiseen. Opettajan ensisijaiset keinot työrauhan ylläpitämiseksi kumpuavat ja niiden tulee kummuta opettajan pedagogisista ja ryhmänjohtamisen taidoista, kuten taidoista ryhmäyttää, luoda opiskelijoille psykologisen turvallisuuden ilmapiiri ja rakentaa oppijoiden erilaiset tarpeet huomioon ottava oppimisympäristö.
Julkisuusperiaate ja yksityisyyden suoja
Opettajan työ on julkista, joten sitä sääntelee myös viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettu laki (julkisuuslaki). Lain mukaan viranomaisten asiakirjat ovat lähtökohtaisesti julkisia, minkä tarkoituksena on antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä ja vaikuttaa niihin. Tätä ns. julkisuusperiaatetta vastaan asettuvat mm. oppilas- ja opiskelijahuoltolakiin (22 §), ammattikorkeakoululakiin (40 §) sekä itse julkisuuslakiin (24 §) kirjatut salassapitosäännökset, muodostaen jännitteen tiedonantovelvollisuuden (ja -oikeuden) ja salassapitovelvollisuuden välille.
Salassapitosäännöksillä pyritään turvaamaan yksityiselämän suojaa, josta säädetään perustuslaissa (10 §). Vehkamäen ym. (2018, s. 8) mukaan oppilaitosten hallussa on runsaasti sellaista arkaluontoista aineistoa, jonka salassapito on välttämätöntä yksityisen edun ja yksityisyydensuojan varjelemiseksi. Näitä tietoja ovat mm. “tiedot oppilaan tai opettajan terveydentilasta tai vammaisuudesta sekä tiedot henkilön elintavoista, harrastuksista, perhe-elämästä ja muista niihin verrattavista henkilökohtaisista oloista” (emt.). Opettajalle eräänlainen “nyrkkisääntö” salassa pidettävistä asiakirjoista ovat opiskelijan henkilökohtaisten ominaisuuksien sanalliset kuvaukset ja/tai arviointi. Jos asiakirja sisältää tällaista kuvailua, on se salassa pidettävä.
Toisaalta on tilanteita, joissa tiedon liikkuvuus eri viranomaisten välillä salassapitosäännösten estämättä on sekä yksilön, jota tiedot koskevat, että ammattikorkeakouluyhteisön etu. Ammattikorkeakoululain 65 §:n mukaan “opiskelijan terveydentilaa ja toimintakykyä koskevia ja tehtävien hoidon kannalta välttämättömiä tietoja on tiedon haltijalla salassapitosäännösten estämättä oikeus antaa:
1) oppilaitoksen rehtorille tai johtajalle ja oppilaitoksen turvallisuudesta vastaavalle muulle henkilölle opiskelun turvallisuuden varmistamiseksi;
2) opinto-ohjauksesta vastaaville henkilöille muihin opintoihin ja tukipalveluihin ohjaamista varten;
3) opiskeluterveydenhuollosta vastaaville henkilöille opiskelijan terveyden ja turvallisuuden varmistamiseksi ja tarvittaviin tukitoimiin ohjaamista varten;
4) työpaikalla järjestettävästä koulutuksesta vastaaville henkilöille opiskelijan sekä työpaikan henkilöstön ja asiakkaiden turvallisuuden varmistamiseksi; sekä
5) poliisille ja koulutuksen järjestäjän edustajalle, joka on ensisijaisessa vastuussa turvallisuusuhan selvittämisestä, välittömän turvallisuusuhan arvioimiseksi tai jos opiskelijan todetaan terveydentilan arvioinnissa olevan vaaraksi muiden turvallisuudelle. “
Kuten edellä mainittu, oppilaitosten hallussa on merkittävä määrä opiskelijoiden henkilötietoja kuten nimi, henkilötunnus, sijaintitiedot, verkkotunnistetiedot tai yksilölle tunnusomaiset fyysiset, psyykkiset, kulttuurilliset tai sosiaaliset tekijät. Henkilötietojen käsittelystä säädetään tietosuojalaissa sekä EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa (GDPR). Tietosuojalain 4 § nojalla oppilaitokset - ja opettajat - saavat käsitellä henkilötietoja, jos “käsittely on tarpeen ja oikeasuhtaista viranomaisen toiminnassa yleisen edun mukaisen tehtävän suorittamiseksi”. Opettajan suorasti tai epäsuorasti suorittaman henkilötietojen keruun ja käsittelyn suhteen onkin olennaista kysyä, ovatko kerätyt tiedot kiistatta tarpeen ammattikorkeaopetuksen ydintehtävän suorittamisen kannalta. Mikä rooli kerätyillä tiedoilla on opiskelijoiden (media-alan) ammatillisiin asiantuntijatehtäviin kasvun edistämisessä?
Tekijänoikeudet
Tekijänoikeus antaa luovan työn tekijälle oikeuden määrätä työnsä tuloksesta “valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin” (Tekijänoikeuslaki, 2 §). Tekijänoikeuslain mukaan teos saatetaan yleisön saataviin, kun se välitetään yleisölle “johtimitse tai johtimitta”; esitetään julkisesti läsnä olevalle yleisölle; sen kappale tarjotaan myytäväksi, vuokrattavaksi tai lainattavaksi; tai sitä näytetään julkisesti teknistä apuvälinettä käyttämättä.
Tekijänoikeus koskee automaattisesti kaikkia teoskynnyksen ylittäviä luovan työn tuloksia. Teoskynnys ylittyy, mikäli teos on riittävän itsenäinen ja omaperäinen: kukaan muu ei olisi valmistanut täysin samanlaista teosta. Tekijänoikeudet suojaavat esimerkiksi kirjallisia tekstejä, valokuvia, sävellystä, elokuvaa, maalausta tai näytelmää. Merkittävää on, että tekijänoikeus suojaa vain teoksen muotoa - idea tai tieto eivät voi nauttia tekijänoikeutta. Tekijänoikeus on voimassa tekijän eliniän ja 70 vuotta tämän kuolinvuoden päättymisestä. Tietyt sellaisetkin luovan työn tuotteet, jotka eivät ylitä teoskynnystä, kuten valokuvat ja video- tai audiotallenteet, nauttivat tekijänoikeuden kaltaista lähioikeutta, jonka merkittävin ero tekijänoikeussuojaan on suoja-ajan lyhyempi kesto (50 vuotta tallennus- tai kuvanottohetkestä). (Operight.fi)
Tekijänoikeuksia koskevan lainsäädännön tunteminen on media-alan (tai ylipäätään luovien alojen) opetustehtävissä toimivalle keskeisen tärkeää. Media-alan opettaja väistämättä käyttää työssään tekijänoikeuksien alaista materiaalia, potentiaalisesti tuottaa itse opetusmateriaaleja, joihin hänellä on tekijänoikeus, sekä erityisesti kasvattaa media-alan ammattilaisten sukupolvia, jotka paitsi kohtaavat tekijänoikeuskysymykset jokapäiväisessä työssään, myös usein tienaavat elantonsa kauppaamalla käyttöoikeuksia luomiinsa teoksiin.
Tekijänoikeuslain 21 §:n mukaan julkaistua teosta saa käyttää opetuksessa: lukea oppilaille kirjaa, näyttää kuvaa valokuvasta tai maalauksesta, soittaa musiikkia, ja niin edelleen. Erityisesti audiovisuaalisen alan opettajaa kismittää, että näytelmä- ja elokuvateoksia ei kuitenkaan saa esittää, vaan niiden esittämiseen tarvitaan aina lupa.
Kysymys on pohjimmiltaan siitä, nähdäänkö opetustilanne - esim. luokkahuoneessa - teosten yksityisenä vai julkisena esittämisenä. Tekijänoikeuden haltijalla on mahdollisuus rajoittaa yksinoikeutensa perusteella teoksensa julkista esittämistä ja levittämistä yleisön keskuuteen. Ei-julkista esittämistä tekijä ei kuitenkaan voi rajoittaa. Eli jos opetus määriteltäisiin ei-julkiseksi, opettajat voisivat esittää elokuvateoksia ja näytelmäteoksia vapaasti opetuksen yhteydessä. Tekijänoikeuslainsäädännön ja kiistatapauksista lausuntoja antavan tekijänoikeusneuvoston tulkinta on, että kenellä tahansa on mahdollisuus päästä seuraamaan opetusta oppilaitoksissa - eli esittäminen opetuksen yhteydessä on tekijänoikeudellisessa mielessä julkista esittämistä. Operight.fi -sivuston mukaan tekijänoikeusneuvosto oli kuitenkin kannassaan (vuodelta 1987) erimielinen. Sivuston mukaan “suuri osa neuvoston jäsenistä katsoi opetuksen tekijänoikeudellisesti julkisesti, joten tämä tulkinta on yhä otettava lähtökohdaksi, vaikka lausunto onkin yli 30 vuoden takaa. Tekijänoikeusneuvoston jäsenten erimielisyys osoittaa kuitenkin, että asia on jossain määrin tulkinnanvarainen. Lisäksi opetuksen luonne ja opetustavat ovat muuttuneet lausunnon jälkeen huomattavasti lähinnä teknologisen kehityksen myötä. Kysymystä opetuksen julkisuudesta ei ole kuitenkaan kyseisen tekijänoikeusneuvoston lausunnon jälkeen testattu, joten tänäkin päivänä on lähdettävä siitä, että peruskouluissa, ammattikouluissa, lukioissa ja korkeakouluissa opetus on julkista” (Operight.fi: Opetuksen julkisuuden arviointi).
Tieto siitä, ettei näytelmä- ja elokuvateoksia saa esittää opetuksen yhteydessä löytyy useistakin lähteistä, mutta en onnistunut pitkälläkään tiedonhaulla löytämään perusteluja sille, miksi näin on - mikä asettaa näytelmät ja elokuvat teoksina eri asemaan opetuskäytössä kuin muut teokset? Kysyin asiaa suoraan Operight.fi -sivustoa ylläpitävästä IPR Univerisity -tutkimuslaitoksesta. Vastauksessa todetaan, että “elokuvien osalta julkiseen esittämiseen liittyvä poikkeus liittynee siihen, että oikeus elokuvan julkiseen esittämiseen on yleensä yhtiöllä, joka on tuottanut elokuvan. Elokuvien tuotantobudjetit ovat suuria, ja niiden kattamiseen sekä uusiin investointeihin kuluvat myös opetuskäytöistä kertyvät lupamaksut. Elokuvien tuottaminen on liiketoimintaa samalla tavalla kuin esimerkiksi oppikirjojen kustantaminen”. Vaikuttaa siltä, että kyseinen poikkeus lakiin on laadittu elokuvatuottajien etujärjestön ansiokkaalla myötävaikutuksella, ja heidän vaakakupissaan taloudellisen voiton tekeminen elokuvia kauppaamalla painaa paljon enemmän kuin audiovisuaalisen kulttuurin ja sivistyksen kehittäminen tuomalla elokuva - aikakautemme media - elimelliseksi osaksi joka luokkahuonetta, fyysistä tai virtuaalista.
Muutama kädenojennus liikkuvan kuvan opetuskäyttöön sentään on: Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) kokoelmissa olevia elokuvateoksia saa esittää ilman erillistä lupaa korkeakoulutasoisen elokuvaopetuksen yhteydessä, ja lisäksi kaikkea Creative Commons -käyttölisenssillä esim. Youtubessa julkaistua videomateriaalia saa käyttää opetuksessa. Perus-, lukio- ja ammatillisen koulutuksen piirissä on lisäksi mahdollista esittää Opetushallituksen hankkimalla luvalla Yle Areenan ja Elävän arkiston kotimaisia tv-ohjelmia sekä Yle TV1-, Yle TV2-, YLE Teema & Fem ja MTV3 -kanavien ohjelmia, lukuun ottamatta ulkomaisia elokuvia, ulkomaisia jatkuvajuonisia ohjelmia ja mainoksia. Korkeakouluopetuksen piiriin OPH:n hankkima lupa ei kuitenkaan ulotu.
Lähteet:
