Yritysten ja yrittäjyyden merkityksestä yhteiskunnalle

“Miksi yritykset ovat tärkeitä yhteiskunnalle?”

Kysymyksen sokeus omille taustaoletuksilleen, tai noiden taustaoletusten retorinen piilottelu, herättää houkutuksen kysymykseen vastaamisen sijaan kommentoida itse kysymyksen asettelua. Mitä tarkoitetaan yhteiskunnalla?

Jos yhteiskunta ymmärretään tuotteiden ja palvelujen tuotantoon perustuvana teollisena tai jälkiteollisena markkinatalousjärjestelmänä, voidaan perustellusti pohtia yritysten merkitystä tässä järjestelmässä, ottaen lähtökohdaksi, että jonkinlainen merkitys on. Jos taas yhteiskunnalla tarkoitetaan laajemmin sellaista yksilöiden ja heidän muodostamiensa yhteisöjen vuorovaikutuksen verkostoa, jota sitoo yhteen esimerkiksi maantieteellinen sijainti, hahmottuu kapitalistisen markkinajärjestelmän ohella monia muitakin yhteiskunnallisen organisoitumisen muotoja, kuten suunnitelma-, luontais- tai omavaraistalous, joiden suhteen esitetty kysymys ei nähdäkseni ole relevantti.

Sama pätee yritysten merkitykseen yksilön elämän kannalta. Yritykset hyödyttävät minua henkilökohtaisesti lukemattomilla tavoilla. Suuri osa perustarpeistani tulee tyydytettyä yritysten tuottaman työn ja hyödykkeiden kautta. Näin on, koska elän kapitalistisessa yhteiskuntajärjestelmässä: toisenlaisessa järjestelmässä tarpeeni tulisivat tyydytetyksi jollain muulla tavalla. Yritykset eivät siis itsestäänselvästi ole yhteiskuntajärjestelmästä riippumaton perus- tai muidenkaan tarpeiden tyydyttämisen edellytys.

Annetussa kysymyksessä implisiittisesti haettaneenkin näkökulmia yritysten ja yrittäjyyden merkitykseen sellaisessa jälkiteollisessa, kapitalistisessa yhteiskunnassa, jossa itse elämme. Koitan siis pohtia kysymystä tässä kontekstissa.

Yritystoiminnan ja yrittäjyyden yhteiskunnallista merkitystä voidaan lähestyä hahmottamalla, mitä yrittäjyydellä käsitteenä oikeastaan tarkoitetaan. Hely Westerholm (2007, s. 46) viittaa Euroopan komission määritelmään (2003), jossa yrittäjyys nähdään kykynä muuntaa ideat toiminnaksi. Komission mukaan yrittäjän toiminnassa korostuvat innovaatio, luovuus, riskinotto ja tilaisuuksien hyödyntäminen (samansuuntaisista yrittäjyyden määritelmistä lisää myös tässä kirjoituksessani).

Vesalainen (2001, viitattu Westerholm 2007, s. 46-47) erottelee yrittäjyydestä kolme ulottuvuutta. Yrittäjyys on taloudellista, johtajuutta ja uutta luovaa. Taloudellinen ulottuvuus viittaa yrittäjään yritystoiminnan harjoittajana, joka päättää käytössään olevan pääoman sijoittamisesta ja kantaa vastuun päätöstensä tuloksellisuudesta. Taloudellisesti kannattavan toiminnan kannalta on tärkeää, että tätä päätöksentekoa ja oikeutta resurssien omistukseen säädellään ulkopuolelta käsin mahdollisimman vähän, ja yritystoimintaan kohdistuvat verot pysyvät alhaisina (Kreft & Sobel 2005, viitattu Westerholm, emt.).

Johtajuusulottuvuudella yrittäjä nähdään resurssien käytön organisoijana, mikä tarkoittaa tiedon ja osaamisen yhdistämistä, jakamista ja kehittämistä; asiakkaan tarpeen tyydyttämisen ympärille muodostuvan verkoston johtamista (Vesalainen, emt.).

Kolmantena Vesalainen näkee yrittäjyyden uuden luomisena. Yrittäjyys on ratkaisukeskeisyyttä ja muutoksen näkemistä hyödynnettävänä potentiaalina. Westerholmin (emt. s. 47) mukaan tällainen visionäärisyys tuottaa uutta liiketoimintaa, uusia toimintatapoja ja uusia innovaatioita – ja vapauttaa luovuuden ”ahtaan organisatorisen yhdenmukaisuuden” kahleista.

Internetin ja sosiaalisen median aiheuttamaa inhimillisen toiminnan muutosta käsittelevässä kirjassaan Jussi Pullinen (2019, s. 32-42) kuvaa Kalifornian ideologiaksi nimittämäänsä 1970- ja 80-lukujen yhdysvaltalaisten hakkerien maailmankuvaa, jolla on ollut merkittävä rooli internetin ja sosiaalisen median kehityksessä. Hakkereiden periaatteiden mukaan teknologia parantaa elämänlaatuamme, jos tiedon ja pääsyn tietokoneisiin on vapaata ja kaikkea on sallittua parantaa. Työn on oltava vapaata työajasta, fyysisestä sijainnista ja titteleistä – vain työn tuloksella on merkitystä. Kaikkia auktoriteetteja ja byrokratiaa tulee vierastaa ja edistää vallan hajauttamista.

Kuulostaako tutulta? Kuten Pullinen itse toteaa, tämä tuon aikakauden hippiaatteen, tietokoneuskon, hakkerikulttuurin ja ”raivoisan keskusvallan vastaisuuden” yhdistelmä on uinut internetin kautta koko länsimaisen kulttuurin ytimeen, ja näyttäytyy esimerkillisen hyvin start-up-yrittäjien toiminnassa maailmanlaajuisesti. Tästä näkökulmasta organisaatioiden hierarkiat sekä lait, säännöt ja luvat ovat suoran toiminnan tiellä, ja kumottavissa hajautetun vallan ja jakamistalouden ”mullistuksella”.

Pullinen (emt., s. 42) kuitenkin huomauttaa, että näistä anarko-liberalistisista lähtökohdista kummunneet internetin edelläkävijäyritykset ovat neljässäkymmenessä vuodessa paisuneet itseensä yhä uusia toimialoja ja toimijoita sulauttaviksi jättiläisiksi: ”Kalifornian ideologia on luonut uusiksi amerikkalaisen 1800-luvun kapitalististen mahtimiesten kulttuurin mutta pukenut sen vapautuksen ja kulttuurisen vallankumouksen kaapuun”. Vallan ja jatkuvan taloudellisen kasvun tavoittelu näyttäisi johtavan lopulta vallan keskittymiseen ja ”vallankumouksellisen” toiminnan institutionalisoitumiseen.

Mihin yrityksiä siis yhteiskunnassa tarvitaan? On selvää, että yrityksiä ja yrittäjyyttä tarvitaan työelämän ja organisaatiokulttuurin jatkuvaan uudistamiseen ja toimintatapojen haastamiseen ja kyseenalaistamiseen: toisin, ”ketterämmin” tekemiseen. Westerholmin (2007, s. 48) sanoin yrittäjyyden yhteiskunnallinen tehtävä on ”kehittää uutta osaamista, suunnata resurssien ja osaamisen käyttöä, ja huolehtia siitä, että resursseista saadaan irti kaikkien osapuolten kannalta paras tulos”.

Koko yhteiskuntarakenteen mittakaavassa yritystoiminnan uudistusinto on kuitenkin näennäistä. Vastuullisuuspyrkimyksistä huolimatta voiton maksimoinnin periaatteen mukaan toimivat yritykset eivät ratkaise kasvavia yhteiskunnallisen eriarvoistumisen, teknokraattisen vallan keskittymisen saati ilmastonmuutoksen synnyttämiä ongelmia. Niiden ratkaisemiseen tarvitaan kansalaisaktivismia, ongelmien ratkaisuun itseisarvona suhtautuvaa järjestötyötä sekä juuri niitä taloudelliset intressit edellä toimivien yritysten ja organisaatioiden toimintaa säänteleviä hierarkisia, demokraattisia ja verovaroja nieleviä instituutioita – kuten valtioita ja niiden välisiä liittoja ja sopimuksia – joita ketterät, tehokkaat, innovatiiviset ja pohjimmiltaan omaa taloudellista etuaan ajavat yrittäjät niin vierastavat.


Lähteet:

Pullinen, J. (2019). Mitä meille tapahtui? Näin internet ja sosiaalinen media muuttivat elämämme. Helsinki: HS Kirjat.

Westerholm, H. (2007). Tutkimusmatka pienyrittäjän työvalmiuksien ytimeen. Kirjallisuuteen ja DACUM-analyysiin perustuva kartoitus. Väitöskirja. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/13204/9789513928414.pdf?sequence=1&isAllowed=y