Millaisia työelämän muutostrendejä on tulossa, ja millaista osaamista työntekijältä tulevaisuudessa odotetaan?
Tarkastelen kysymyksiä videoeditoinnin ammattilaisen ja sellaiseksi kouluttautuvan näkökulmasta. Käytän tässä yhteydessä termejä ”editoija” ja ”leikkaaja” toistensa synonyymeinä. Tarkasteluni perustuu kokemukseen leikkaajan ja mediakasvattajan ammateista 15 vuoden ajalta, sekä myös kokemukseen audiovisuaalisten ammattilaisten palveluja tilaavana tuottajana.
Muun muassa Sitra ja Demos Helsinki luonnehtivat tulevaisuuden työtä paikkaan ja kellokortteihin sitoutumattomaksi, ei-lineaariseksi ja ”purskeiseksi”. Työelämän kehitys vaikuttaa kietoutuvan lukemattomin tavoin individualismin eetoksen ympärille: työn tekemisen tavat ja työehdot yksilöllistyvät. Työn merkityksellisyydestä tekijälleen tulee rekrytoinnin valttikortti. Työntekijöistä on (Suomessa) pulaa, jolloin heitä houkutellaan töihin yksilöllisillä ”diileillä” ja joustavuudella. Tämä heijastelee myös ammattiliittojen ja keskitetyn työehdoista sopimisen merkityksen vähenemistä. Suomessa koko työikäisen väestön järjestäytymisaste on SAK:n (2018) mukaan edelleen maailman korkeimpia, mutta mitä nuoremmista ikäluokista on kyse, sitä matalampi järjestäytymisaste on.
Luovien alojen ammattikunnat käyvät nähdäkseni tämän muutoksen eturintamassa. Iso osa myös leikkaajan työstä on itsenäistä suorittavaa työskentelyä, jonka sitomiselle tiettyihin toimistoaikoihin on vähän käytännöllisiä perusteita. Työnteon raamit muodostuvat projektin edellyttämän vuorovaikutuksen sekä deadlinen mukaan. Monien muiden luovan alan ammattilaisten tavoin leikkaajan läppäri tai Mac Mini kulkee kätevästi mukana paikasta toiseen, materiaalit siirtyvät kovalevyillä tai pilvessä, ja työtilaksi kelpaa olohuone, kahvila tai kirjasto, kunhan on investoinut hyviin kuulokkeisiin. Raakaversioita voi lähettää hetkessä tuottajan tai asiakkaan katsottavaksi toiselle puolen maapalloa. Työ on usein kansainvälistä, monikielistä ja aikavyöhykkeitä ylittävää.
Työnantajan osoittaman työnteon paikan ja ajan rajoitteista vapautuminen merkitsee samalla vastuun siirtymistä työn tekijälle. Missä ja koska tahansa työtään tekevän tietotyöläisen on osattava asettaa työ- ja vapaa-ajan väliset rajat itse, ja kyettävä hallinnoimaan ajankäyttöään. Itsensä työllistävänä freelancerina tai yrittäjänä työn suorittaja vastaa omasta kalustostaan, teknisestä tuestaan ja osaamisensa päivittämisestä.
Toisaalta yksilöllistyvät työehdot ja työn organisoinnin tavat tarkoittavat myös työpaikalla tapaavan ja sinne identifioituvan yhteisön rappeutumista. Työyhteisöt muodostuvat atomisoituneiden satellittityöntekijöiden virtuaalisiksi verkostoiksi, joiden yhteistyö perustuu etäkommunikaation välineisiin. Uusia ammatillisen yhteisöllisyyden ja vertaistuen muotoja edustavat esimerkiksi tietyn ammattiosaamisen tai -työkalujen ympärille muodostuvat someryhmät ja coworking-työskentelytiloihin muodostuvat moniammatilliset yhteisöt.
Audiovisuaalisella media-alalla on koko oman urani ajan vallinnut tuotannon ulkoistamisen trendi: toteuttavat työpaikat keskittyvät pienempiin tuotantoyhtiöihin, joilta mediayhtiöt (kuten Yle, Nelonen Media, MTV Oy) ostavat tuotantoja. Ulkoistaminen myös ketjuuntuu: tuotantoyhtiöt ostavat työtä pienyrittäjiltä tai toisilta tuotantoyhtiöiltä.
Av-alan ammattilaisille on jo nyt tyypillistä työskentely monissa muodoissa: vakityösuhteessa, lyhyissä määräaikaisuuksissa tai toimeksiantoina verokortilla tai laskuttavana yrittäjänä tai (verkko-)osuuskunnan jäsenenä. En näe syytä olettaa tämän muuttuvan tulevaisuudessa, ainakaan vakituisten palkkatyösuhteiden yleistymisen suuntaan.
Työsopimuslainsäädännön, sosiaaliturvan ja kilpailulainsäädännön näkökulmasta käsitteellinen rajanveto itsensä työllistäjien, ammatinharjoittajien, freelancerien, näennäisyrittäjien, yksinyrittäjien, yrittäjien ja apurahansaajien välillä on kaikkea muuta kuin selkeää – määritelmien kansainvälisestä yhtenäisyydestä puhumattakaan (Työ- ja elinkeinoministeriö 2013). Tilannetta mutkistaa entuudestaan, että ammattilainen saattaa työskennellä useassa roolissa yhtä aikaa.
Vaikka käytännöt ja lainsäädäntö selkiytynevät lähitulevaisuudessa, tulevien leikkaajien, kuvaajien ja muiden av-alan ammattilaisten oma sopimuksiin, lakiin ja sosiaaliturvaan liittyvä osaaminen on keskeisen tärkeää. Olen itse tuottajan roolissa törmännyt toimeksiantosuhteiden yhteydessä välinpitämättömyyteen ja silkkaan tietämättömyyteen sosiaaliturvamaksuista sekä esimerkiksi työeläkkeen kertymisestä ja käyttökorvauksista niin toimeksiantavan yrityksen henkilökunnan kuin toimeksiannon suorittajan itsensä puolelta. Näenkin työ- ja toimeksiantosuhteisiin sekä tekijänoikeuksiin perehtymisen olevan oman alani yrittäjyyskasvatuksen ytimessä.
Jäähyväiset joukkovoimalle
Luovien alojen ammattikunnat käyvät nähdäkseni tämän muutoksen eturintamassa. Iso osa myös leikkaajan työstä on itsenäistä suorittavaa työskentelyä, jonka sitomiselle tiettyihin toimistoaikoihin on vähän käytännöllisiä perusteita. Työnteon raamit muodostuvat projektin edellyttämän vuorovaikutuksen sekä deadlinen mukaan. Monien muiden luovan alan ammattilaisten tavoin leikkaajan läppäri tai Mac Mini kulkee kätevästi mukana paikasta toiseen, materiaalit siirtyvät kovalevyillä tai pilvessä, ja työtilaksi kelpaa olohuone, kahvila tai kirjasto, kunhan on investoinut hyviin kuulokkeisiin. Raakaversioita voi lähettää hetkessä tuottajan tai asiakkaan katsottavaksi toiselle puolen maapalloa. Työ on usein kansainvälistä, monikielistä ja aikavyöhykkeitä ylittävää.
Työnantajan osoittaman työnteon paikan ja ajan rajoitteista vapautuminen merkitsee samalla vastuun siirtymistä työn tekijälle. Missä ja koska tahansa työtään tekevän tietotyöläisen on osattava asettaa työ- ja vapaa-ajan väliset rajat itse, ja kyettävä hallinnoimaan ajankäyttöään. Itsensä työllistävänä freelancerina tai yrittäjänä työn suorittaja vastaa omasta kalustostaan, teknisestä tuestaan ja osaamisensa päivittämisestä.
Toisaalta yksilöllistyvät työehdot ja työn organisoinnin tavat tarkoittavat myös työpaikalla tapaavan ja sinne identifioituvan yhteisön rappeutumista. Työyhteisöt muodostuvat atomisoituneiden satellittityöntekijöiden virtuaalisiksi verkostoiksi, joiden yhteistyö perustuu etäkommunikaation välineisiin. Uusia ammatillisen yhteisöllisyyden ja vertaistuen muotoja edustavat esimerkiksi tietyn ammattiosaamisen tai -työkalujen ympärille muodostuvat someryhmät ja coworking-työskentelytiloihin muodostuvat moniammatilliset yhteisöt.
Kiinni keikkatyön korvauksiin
Av-alan ammattilaisille on jo nyt tyypillistä työskentely monissa muodoissa: vakityösuhteessa, lyhyissä määräaikaisuuksissa tai toimeksiantoina verokortilla tai laskuttavana yrittäjänä tai (verkko-)osuuskunnan jäsenenä. En näe syytä olettaa tämän muuttuvan tulevaisuudessa, ainakaan vakituisten palkkatyösuhteiden yleistymisen suuntaan.
Työsopimuslainsäädännön, sosiaaliturvan ja kilpailulainsäädännön näkökulmasta käsitteellinen rajanveto itsensä työllistäjien, ammatinharjoittajien, freelancerien, näennäisyrittäjien, yksinyrittäjien, yrittäjien ja apurahansaajien välillä on kaikkea muuta kuin selkeää – määritelmien kansainvälisestä yhtenäisyydestä puhumattakaan (Työ- ja elinkeinoministeriö 2013). Tilannetta mutkistaa entuudestaan, että ammattilainen saattaa työskennellä useassa roolissa yhtä aikaa.
Vaikka käytännöt ja lainsäädäntö selkiytynevät lähitulevaisuudessa, tulevien leikkaajien, kuvaajien ja muiden av-alan ammattilaisten oma sopimuksiin, lakiin ja sosiaaliturvaan liittyvä osaaminen on keskeisen tärkeää. Olen itse tuottajan roolissa törmännyt toimeksiantosuhteiden yhteydessä välinpitämättömyyteen ja silkkaan tietämättömyyteen sosiaaliturvamaksuista sekä esimerkiksi työeläkkeen kertymisestä ja käyttökorvauksista niin toimeksiantavan yrityksen henkilökunnan kuin toimeksiannon suorittajan itsensä puolelta. Näenkin työ- ja toimeksiantosuhteisiin sekä tekijänoikeuksiin perehtymisen olevan oman alani yrittäjyyskasvatuksen ytimessä.
Tulevaisuuden videoeditoijilta – kuten muiltakin luovan työn ammattilaisilta – odotetaan jatkuvaa esilläoloa ja oman ammattitaitonsa osoittamista, mikä edellyttää työnäytteitä ja suhteita. Nuorilta ammatinharjoittajilta ja alan opiskelijoilta ”näkyvyyden” (engl. exposure) eteen odotettava ilmainen työ on ongelma, jonka kitkeminen vaatii selkeitä kansainvälisiä pelisääntöjä. Nämä säännöt eivät synny ilman, että ammatinharjoittajat, opiskelijat, oppilaitokset ja työelämän edustajat saadaan saman pöydän ääreen. Kun samalla nuorten ammattilaisten järjestäytymisinto vähenee, herää kysymys: kuka ammatinharjoittajien oikeuksia ajaa?
Positiivisiakin esimerkkejä on. Suomessa esimerkiksi Metropolian elokuvan ja television koulutusohjelma ei välitä palkattomia harjoittelupaikkailmoituksia opiskelijoilleen.
Videoeditoija tai leikkaaja on yhtä aikaa luovan alan käsityöläinen ja osa teollista massatuotantolinjastoa. Videoiden kulutuksen valtava kasvu viimeisen 15 vuoden aikana on paitsi lisännyt ammattiosaajien kysyntää, myös muovannut heidän työnkuvaansa. Toukokuussa 2019 Youtubeen ladattiin 500 tuntia videota minuutissa, ja minuuttikohtainen määrä on kasvanut 40 prosentilla vuodesta 2014. Facebookissa katsotaan joka päivä yli sata miljoonaa tuntia videota. Vaikka suuri osa tästä käsityskyvyn ylittävästä määrästä on amatöörien tuottamaa sisältöä, odotetaan esimerkiksi Yhdysvaltain työvoimatilastojen toimiston mukaan videokuvaajien ja -editoijien työllisyyden kasvavan 11 prosentilla vuosien 2018-2028 välillä – kaikkien ammattien keskiarvoa nopeammin. On mielestäni perusteltua olettaa, että kehityssuunta on globaali.
Toisaalta somevideotuotannon ja -julkaisun muututtua lähes jokaisen lähes joka hetki saatavilla olevaksi itsestäänselvyydeksi myös odotukset videoiden laadun suhteen ovat muuttuneet. Kun julkaistujen videoiden volyymi ja julkaisutahti nähdään tuotannon keskeisinä arvoina, painottuu käsitys editoinnista vain teknisenä työvaiheena, joka on automatisoitavissa.
Kokenut leikkaaja ja alan kouluttaja Larry Jordan näkee blogitekstissään (2017) suuren osan yksinkertaisemmista editointitehtävistä – kuten ”puhuvan pään” kuvittaminen, tekstipohjaiset somevideot tai urheilutapahtuman huippuhetket – siirtyvän vääjäämättä tekoälyn hoidettaviksi. Jordan ei kuitenkaan soita tuomionpäivän kelloja vaan kannustaa kollegojaan painottamaan sitä osaamistaan, jonka kanssa tekoäly ei nähtävissä olevassa tulevaisuudessa kykene kilpailemaan: sosiaalista vuorovaikutusosaamista, neuvottelutaitoja ja keskustelua, ja tarinankerronnan taitoja. Positiivisena tulevaisuudenkuvana Jordan näkee jonkinlaisen tekoälyn ja inhimillisen ammattitaidon liiton, leikkaajan ”kyborgina”, joka kasvattaa inhimillistä kapasiteettiaan tekoälyn avulla.
Olen itse taipuvainen ajattelemaan Jordanin tavoin. Omasta näkökulmastani ammatillis-yhteiskunnallinen sivistys on se pääoma, jonka turvin ammattilainen lähes alalla kuin alalla pitää teknologian renkinään, ja saavuttaa tätä hyödyntäen parhaan mahdollisen lopputuloksen.
Heinilä (2014) hahmottaa Sitran artikkelissa yhtenä työelämän megatrendinä, että taidot haastavat tiedot. Ammattikorkeakoulutuksen roolin kasvu korkeakoulutuksen kentällä, koulutuksen työelämälähtöisyys ja siirtymä osaamisperusteisuuteen ovat näkyvä osa tätä trendiä, kuten myös perusopetuksen taitoja ja osaamista painottavat tavoitteet. Mielestäni on jopa vaikea erottaa, ovatko koulutuspoliittiset suunnanmuutokset todella reaktioita muuttuneisiin olosuhteisiin, vai itse osa tuon yhteiskunnallisen ”trendin” syntymistä. Diskursiivisesti ”megatrendeistä” puhuminen ohjaa hahmottamaan muutosta luonnonvoimien kaltaisena liikkeenä, joka on ihmisen vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella, vaikka kyse on myös poliittisista linjanvedoista, jotka ovat yhteiskunnallisista valtasuhteista riippuvaisia. Tulevaisuuden työelämä on niiden arvojen mukainen, joiden pohjalta yhteiskuntaa ja hyvää elämää haluamme rakentaa.
Jännite taitojen (osaamisen) ja tietojen välillä on jännitettä ammatillisen koulutuksen ja kasvatuksen välillä. Kannan itse tietojen ja kokonaisvaltaisen kasvatuksen lippua työelämästä päin puhaltavan osaamistuulen keskellä. Näen kasvatuksen päämääränä sivistyneen, itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun ja harkintaan kykenevän kansalaisen ja yhteiskunnan jäsenen. Ammatillisen kasvatuksen keskiössä on ammatillinen sivistys, joka esimerkiksi videoditoijan tai leikkaajan kohdalla tarkoittaa media- ja elokuva-alan mahdollisimman laajaa tietopohjaista tuntemusta ja ymmärrystä siitä historiallisesta jatkumosta, johon oma ammattiosaaminen asettuu. Ammatillinen sivistys on mielestäni myös laajaa yleissivistystä, tekstin tuottamisen taitoa, kriittistä monilukutaitoa, matemaattisia taitoja, kielitaitoa ja ammattieettisiä taitoja (ml. kestävän kehityksen taidot).
Kuten edellä on käynyt ilmi, on mediatyöläisen ammattiosaaminen tulevina vuosikymmeninä ilman muuta työelämäketteryyttä, yrittäjän ja lakimiehen taitoja, verkosto-osaamista, joustavuutta ja epävarmuuden sietokykyä. Mutta se todellinen kilpailuvaltti, jolla ammattilainen pärjää kiristyvässä kilpailussa paitsi muita ammattilaisia, myös keinoälyä vastaan, on nähdäkseni sivistys ja inhimillinen kasvu: kumuloituva tieto, empatian varaan rakentuva merkityksen lukemisen ja synnyttämisen taito, mahdollisten todellisuuksien kuvittelemisen taito ja näiden varaan rakentuva luovuus – sosiaalisen kanssakäymisen taitoja unohtamatta.
Lähteet:
99firms.com (2019). Facebook Video Statistics 2020. Päivätty 28.12.2019. Viitattu 22.2.2020. https://99firms.com/blog/facebook-video-statistics/#gref
Digital Synopsis -sivusto. (Päiväämätön). These Clients Wanted To Pay Artists With “Exposure” Instead Of Money. Viitattu 22.2.2020. https://digitalsynopsis.com/design/free-work-for-exposure-clients-from-hell/
Heinilä, T. (2014). Sitran trendit: Vakaa työ murenee. Mistä aineksista rakentuisi positiivinen visio tulevaisuuden työstä? Päivätty 3.11.2014. Viitattu 22.2.2020. https://www.sitra.fi/artikkelit/sitran-trendit-vakaa-tyo-murenee/
Jordan, L. (2017). I’m Worried About The Future of Editing. Blogikirjoitus 16.7.2017. Viitattu 22.2.2020. https://larryjordan.com/blog/im-worried-about-the-future-of-editing/
Jousilahti, J., Koponen, J., Koskinen, M., Leppänen, J., Lätti, R., Mokka, R., Neuvonen, A., Nuutinen, J. & Suikkanen H. (2017). Työ 2040. Skenaarioita työn tulevaisuudesta. Helsinki: Demos Helsinki & Demos Effect. https://media.sitra.fi/2017/02/27175425/Tyo_2040-3.pdf
Statista.com (2020). Hours of video uploaded on Youtube every minute as of May 2019. Viitattu 22.2.2020. https://www.statista.com/statistics/259477/hours-of-video-uploaded-to-youtube-every-minute/
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK (2018). Kaksi kolmesta palkansaajasta on ammattiliiton jäsen, mutta pelkkä työttömyyskassan jäsenyys houkuttelee yhä useampia. Miksi se on huono asia? Verkkoartikkeli, päivätty 11.9.2018. Viitattu 22.2.2020. https://www.sak.fi/ajankohtaista/uutiset/kaksi-kolmesta-palkansaajasta-ammattiliiton-jasen-mutta-pelkka-tyottomyyskassan-jasenyys-houkuttelee-yha-useampia-miksi-se-huono-asia
Työ- ja elinkeinoministeriö (2013). Itsensä työllistäjät -vertailuselvitys. Sosiaaliturvan, kilpailulainsäädännön ja työsopimuslainsäädännön soveltaminen Tanskassa, Ruotsissa, Saksassa, Iso-Britanniassa ja Virossa. Loppuraportti 6.2.2013. https://tem.fi/documents/1410877/2872337/Itsens%C3%A4+ty%C3%B6llist%C3%A4j%C3%A4t+vertailuselvitys+06022013.pdf
U.S. Bureau of Labor Statistics (2019). Occupational Outlook Handbook. Film and Video Editors and Camera Operators. Päivätty 4.9.2019. Viitattu 22.2.2020. https://www.bls.gov/ooh/media-and-communication/film-and-video-editors-and-camera-operators.htm
Positiivisiakin esimerkkejä on. Suomessa esimerkiksi Metropolian elokuvan ja television koulutusohjelma ei välitä palkattomia harjoittelupaikkailmoituksia opiskelijoilleen.
Teknologia muuttaa työnkuvaa
Videoeditoija tai leikkaaja on yhtä aikaa luovan alan käsityöläinen ja osa teollista massatuotantolinjastoa. Videoiden kulutuksen valtava kasvu viimeisen 15 vuoden aikana on paitsi lisännyt ammattiosaajien kysyntää, myös muovannut heidän työnkuvaansa. Toukokuussa 2019 Youtubeen ladattiin 500 tuntia videota minuutissa, ja minuuttikohtainen määrä on kasvanut 40 prosentilla vuodesta 2014. Facebookissa katsotaan joka päivä yli sata miljoonaa tuntia videota. Vaikka suuri osa tästä käsityskyvyn ylittävästä määrästä on amatöörien tuottamaa sisältöä, odotetaan esimerkiksi Yhdysvaltain työvoimatilastojen toimiston mukaan videokuvaajien ja -editoijien työllisyyden kasvavan 11 prosentilla vuosien 2018-2028 välillä – kaikkien ammattien keskiarvoa nopeammin. On mielestäni perusteltua olettaa, että kehityssuunta on globaali.
Toisaalta somevideotuotannon ja -julkaisun muututtua lähes jokaisen lähes joka hetki saatavilla olevaksi itsestäänselvyydeksi myös odotukset videoiden laadun suhteen ovat muuttuneet. Kun julkaistujen videoiden volyymi ja julkaisutahti nähdään tuotannon keskeisinä arvoina, painottuu käsitys editoinnista vain teknisenä työvaiheena, joka on automatisoitavissa.
Kokenut leikkaaja ja alan kouluttaja Larry Jordan näkee blogitekstissään (2017) suuren osan yksinkertaisemmista editointitehtävistä – kuten ”puhuvan pään” kuvittaminen, tekstipohjaiset somevideot tai urheilutapahtuman huippuhetket – siirtyvän vääjäämättä tekoälyn hoidettaviksi. Jordan ei kuitenkaan soita tuomionpäivän kelloja vaan kannustaa kollegojaan painottamaan sitä osaamistaan, jonka kanssa tekoäly ei nähtävissä olevassa tulevaisuudessa kykene kilpailemaan: sosiaalista vuorovaikutusosaamista, neuvottelutaitoja ja keskustelua, ja tarinankerronnan taitoja. Positiivisena tulevaisuudenkuvana Jordan näkee jonkinlaisen tekoälyn ja inhimillisen ammattitaidon liiton, leikkaajan ”kyborgina”, joka kasvattaa inhimillistä kapasiteettiaan tekoälyn avulla.
Mediatyöläisen ammatillinen sivistys
Olen itse taipuvainen ajattelemaan Jordanin tavoin. Omasta näkökulmastani ammatillis-yhteiskunnallinen sivistys on se pääoma, jonka turvin ammattilainen lähes alalla kuin alalla pitää teknologian renkinään, ja saavuttaa tätä hyödyntäen parhaan mahdollisen lopputuloksen.
Heinilä (2014) hahmottaa Sitran artikkelissa yhtenä työelämän megatrendinä, että taidot haastavat tiedot. Ammattikorkeakoulutuksen roolin kasvu korkeakoulutuksen kentällä, koulutuksen työelämälähtöisyys ja siirtymä osaamisperusteisuuteen ovat näkyvä osa tätä trendiä, kuten myös perusopetuksen taitoja ja osaamista painottavat tavoitteet. Mielestäni on jopa vaikea erottaa, ovatko koulutuspoliittiset suunnanmuutokset todella reaktioita muuttuneisiin olosuhteisiin, vai itse osa tuon yhteiskunnallisen ”trendin” syntymistä. Diskursiivisesti ”megatrendeistä” puhuminen ohjaa hahmottamaan muutosta luonnonvoimien kaltaisena liikkeenä, joka on ihmisen vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella, vaikka kyse on myös poliittisista linjanvedoista, jotka ovat yhteiskunnallisista valtasuhteista riippuvaisia. Tulevaisuuden työelämä on niiden arvojen mukainen, joiden pohjalta yhteiskuntaa ja hyvää elämää haluamme rakentaa.
Jännite taitojen (osaamisen) ja tietojen välillä on jännitettä ammatillisen koulutuksen ja kasvatuksen välillä. Kannan itse tietojen ja kokonaisvaltaisen kasvatuksen lippua työelämästä päin puhaltavan osaamistuulen keskellä. Näen kasvatuksen päämääränä sivistyneen, itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun ja harkintaan kykenevän kansalaisen ja yhteiskunnan jäsenen. Ammatillisen kasvatuksen keskiössä on ammatillinen sivistys, joka esimerkiksi videoditoijan tai leikkaajan kohdalla tarkoittaa media- ja elokuva-alan mahdollisimman laajaa tietopohjaista tuntemusta ja ymmärrystä siitä historiallisesta jatkumosta, johon oma ammattiosaaminen asettuu. Ammatillinen sivistys on mielestäni myös laajaa yleissivistystä, tekstin tuottamisen taitoa, kriittistä monilukutaitoa, matemaattisia taitoja, kielitaitoa ja ammattieettisiä taitoja (ml. kestävän kehityksen taidot).
Kuten edellä on käynyt ilmi, on mediatyöläisen ammattiosaaminen tulevina vuosikymmeninä ilman muuta työelämäketteryyttä, yrittäjän ja lakimiehen taitoja, verkosto-osaamista, joustavuutta ja epävarmuuden sietokykyä. Mutta se todellinen kilpailuvaltti, jolla ammattilainen pärjää kiristyvässä kilpailussa paitsi muita ammattilaisia, myös keinoälyä vastaan, on nähdäkseni sivistys ja inhimillinen kasvu: kumuloituva tieto, empatian varaan rakentuva merkityksen lukemisen ja synnyttämisen taito, mahdollisten todellisuuksien kuvittelemisen taito ja näiden varaan rakentuva luovuus – sosiaalisen kanssakäymisen taitoja unohtamatta.
Lähteet:
99firms.com (2019). Facebook Video Statistics 2020. Päivätty 28.12.2019. Viitattu 22.2.2020. https://99firms.com/blog/facebook-video-statistics/#gref
Digital Synopsis -sivusto. (Päiväämätön). These Clients Wanted To Pay Artists With “Exposure” Instead Of Money. Viitattu 22.2.2020. https://digitalsynopsis.com/design/free-work-for-exposure-clients-from-hell/
Heinilä, T. (2014). Sitran trendit: Vakaa työ murenee. Mistä aineksista rakentuisi positiivinen visio tulevaisuuden työstä? Päivätty 3.11.2014. Viitattu 22.2.2020. https://www.sitra.fi/artikkelit/sitran-trendit-vakaa-tyo-murenee/
Jordan, L. (2017). I’m Worried About The Future of Editing. Blogikirjoitus 16.7.2017. Viitattu 22.2.2020. https://larryjordan.com/blog/im-worried-about-the-future-of-editing/
Jousilahti, J., Koponen, J., Koskinen, M., Leppänen, J., Lätti, R., Mokka, R., Neuvonen, A., Nuutinen, J. & Suikkanen H. (2017). Työ 2040. Skenaarioita työn tulevaisuudesta. Helsinki: Demos Helsinki & Demos Effect. https://media.sitra.fi/2017/02/27175425/Tyo_2040-3.pdf
Statista.com (2020). Hours of video uploaded on Youtube every minute as of May 2019. Viitattu 22.2.2020. https://www.statista.com/statistics/259477/hours-of-video-uploaded-to-youtube-every-minute/
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK (2018). Kaksi kolmesta palkansaajasta on ammattiliiton jäsen, mutta pelkkä työttömyyskassan jäsenyys houkuttelee yhä useampia. Miksi se on huono asia? Verkkoartikkeli, päivätty 11.9.2018. Viitattu 22.2.2020. https://www.sak.fi/ajankohtaista/uutiset/kaksi-kolmesta-palkansaajasta-ammattiliiton-jasen-mutta-pelkka-tyottomyyskassan-jasenyys-houkuttelee-yha-useampia-miksi-se-huono-asia
Työ- ja elinkeinoministeriö (2013). Itsensä työllistäjät -vertailuselvitys. Sosiaaliturvan, kilpailulainsäädännön ja työsopimuslainsäädännön soveltaminen Tanskassa, Ruotsissa, Saksassa, Iso-Britanniassa ja Virossa. Loppuraportti 6.2.2013. https://tem.fi/documents/1410877/2872337/Itsens%C3%A4+ty%C3%B6llist%C3%A4j%C3%A4t+vertailuselvitys+06022013.pdf
U.S. Bureau of Labor Statistics (2019). Occupational Outlook Handbook. Film and Video Editors and Camera Operators. Päivätty 4.9.2019. Viitattu 22.2.2020. https://www.bls.gov/ooh/media-and-communication/film-and-video-editors-and-camera-operators.htm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti