Kari Mikko Vesala (1997, s. 249-250) esittelee eri yrittäjyysteorioiden määritelmiä yrittäjyydelle. Niissä yrittäjyys nähdään keskeisesti voiton maksimoinnin, yritystoiminnan kasvattamisen, riskinoton ja haastavan tavoitteellisen toiminnan kautta. Yrittäjän nähdään uskovan onnistumisensa riippuvan “nimenomaan hänestä itsestään”, ja pyrkivän siksi aktiivisesti välineelliseen toimintaan ja oppimiseen, joka parantaa hänen asemiaan kilpailussa. Myös Koiranen ja Pohjansaari (1994) asettavat riskinoton yrittäjyyden keskiöön. Sen lisäksi he näkevät yrittäjyyden luovana, muutosherkkänä, joustavana ja uutterana suhtautumisena työntekoon (viitattu Varttila 2017, s. 2).
Yrittäjyyden muodoista epäilemättä tutuin on ns. ulkoinen yrittäjyys, jolla viitataan yrittäjäksi ryhtymiseen, yrityksen perustamiseen ja johtamiseen omien uratavoitteiden toteuttamiseksi (Varttila, emt.). Sisäisellä yrittäjyydellä taas viitataan yrittäjämäiseen toimintaan organisaation sisällä, työnantajan palveluksessa. Kersalon (2010, s. 7) mukaan "ulkoinen yrittäjä järjestää oman toimintaympäristönsä, sisäisen yrittäjän toimiessa olemassa olevan organisaation rakenteellisesti ja käytäntöjen suhteen rajoittuneessa toimintaympäristössä". Yhteistyössä ja sosiaalisissa suhteissa toimiminen on kuitenkin keskeistä molemmille. Saukkonen (2019) näkee blogikirjoituksessaan sisäisen yrittäjyyden työn tekemiseen kohdistuvana asenteena, jota luonnehtivat oma-aloitteisuus, sitoutuminen, tehokkuus ja aito kiinnostus työtehtäviin, työn tavoitteisiin ja työssä kehittymiseen. Saukkoselle sisäinen yrittäjä on kunnianhimoinen organisaation toimintatapojen muuttaja ja kyseenalaistaja.
Yrittäjyyttä sosiaalitieteellisestä näkökulmasta tutkinut Vesala (1992, 1996) tarkastelee artikkelissaan ”Yrittäjyysmalli muistutuksena luottamuksen tärkeydestä organisaatiossa” (1997), millainen vaikutus edellä kuvatun kaltaiseen sisäiseen yrittäjyyteen perustuvalla organisaation työn kehittämisen mallilla on organisaation sosiaalisiin suhteisiin ja erityisesti organisaatiossa vallitsevaan luottamukseen.
Vesalan mukaan organisaation toiminnan yrittäjämäiseen suuntaan kehittämisen taustalla vallitsee näkemys, jossa "sisäisten yrittäjien” itsenäisyyden ja vastuun nähdään lisäävän heidän sitoutuneisuuttaan, itseohjautuvuuttaan, työmotivaatiotaan ja tätä kautta kasvattavan organisaation tuottavuutta. Ajatuksena on, että vahvemmin riskejä ottava, “oma onnensa seppänä” toimiva työntekijä antaa organisaatiolle tehokkaamman työpanoksen toimiessaan itsenäisen yrittäjän tavoin. Käytännössä organisaation kehittäminen yrittäjämäiseen suuntaan voi Vesalan mukaan tarkoittaa esimerkiksi tulospalkkauksen lisääntymistä tai jopa yksiköiden ulkoistamista alihankkijoiksi.
Yrittäjämäisen organisaation toiminta muodostuu ihannetapauksessa sisäisten yrittäjien verkostoksi: eri alojen innovatiiviset, dynaamiset ja proaktiiviset osaajat tavoittelevat organisaation kannalta parasta mahdollista tulosta saumattomassa yhteistyössä.
Organisaation kehittäminen yrittäjämäiseen suuntaan voi kuitenkin olla varsinkin isoissa ja byrokraattisissa organisaatioissa hankalaa. Näin erityisesti silloin, jos yrittäjämäiseen suuntaan kehittäminen kulkee käsi kädessä resurssien vähentämisen kanssa, ja tästä huolimatta tulosten odotetaan paranevan. Asioita mutkistaa myös se, että organisaatioiden jäsenillä voi olla työnsä suhteen muitakin kuin taloudellisia intressejä. Kaikkien työntekijöiden halukkuutta toimia tulosvastuullisten yksityisyrittäjien tavoin ”oman onnensa seppinä” ei voida pitää itsestään selvänä.
Luottamuksen näkökulma on mielestäni erittäin tärkeä myös yrittäjyyskasvatuksen kannalta. Vesalan (emt., s. 252) mukaan luottamus ja luottamuksen arvoinen käyttäytyminen ovat välttämättömiä taloudellisen toiminnan kannalta, koska taloudellinen toiminta perustuu vaihtoon. Samalla luottamus taloudellisesti tavoitteellisessa toiminnassa on kuitenkin lähtökohtaisesti ristiriitaista. Vaihdon osapuolten on voitava luottaa siihen, että kumpikin hoitaa osuutensa, ja samalla kummankin toimintaa ja osallisuutta vaihdossa ohjaa oman edun tavoittelu.
Puhuttiinpa sitten ulkoiseen yrittäjyyteen kasvattamisesta tai sisäisen yrittäjämäisen asenteen ja verkostotyöskentelyn valmiuksien kohottamisesta ammatillisessa tai ammattikorkeakoulutuksessa, haastaisin itse ammatillisena kasvattajana opiskelijat miettimään Vesalan esiin nostamaa näkökulmaa. Mitä luottamus merkitsee heille potentiaalisina yrittäjinä? Onko luottamus – tai yleisemmin sosiaaliset suhteet – yrittäjälle itseisarvo vai väline taloudellisten päämäärien saavuttamiseen? Siinä missä palkkatyöntekijällä henkilökohtaisten taloudellisten intressien ja luottamuksen ristiriitainen suhde konkretisoituu vain suhteessa työnantajaan, vaikuttavat (ulkoisen) yrittäjän taloudelliseen etuun monet luottamusta edellyttävät riippuvuussuhteet, kuten työntekijät, alihankkijat, tavarantoimittajat, kilpailijat ja asiakkaat (Vesala, emt., s. 254). Tämä tekee yrittäjästä erityisen haavoittuvan taloudellis-sosiaalisissa suhteissaan. Onko sen johdettava laskemoivuuteen ja lähtökohtaiseen epäluottamukseen?
Ongelma korostuu yhtä lailla yrittäjämäiseen tapaan toimivissa, verkostomaisissa organisaatioissa. Verkoston eri osien olisi tavoiteltava omaa etuaan tuloksellisen toiminnan takaamiseksi mutta samalla pystyttävä luottamaan toisiinsa ja siihen, ettei kukaan tavoittele omaa etuaan toisten kustannuksella. Luottamus on yhteistoiminnan edellytys, mutta samalla yrittäjämäisesti toimivien työntekijöiden jatkuva, tulostavoitteisiin kohdistuva kilpailu sekä Saukkosenkin blogikirjoituksessaan esiin nostama sisäisen yrittäjän aggressiivinen kunnianhimo voivat heikentää työntekijöiden välistä luottamusta, herättää pelkoa oman aseman puolesta, ja sitä kautta vähentää avoimuutta työyhteisössä.
Yrittäjyyden muodoista epäilemättä tutuin on ns. ulkoinen yrittäjyys, jolla viitataan yrittäjäksi ryhtymiseen, yrityksen perustamiseen ja johtamiseen omien uratavoitteiden toteuttamiseksi (Varttila, emt.). Sisäisellä yrittäjyydellä taas viitataan yrittäjämäiseen toimintaan organisaation sisällä, työnantajan palveluksessa. Kersalon (2010, s. 7) mukaan "ulkoinen yrittäjä järjestää oman toimintaympäristönsä, sisäisen yrittäjän toimiessa olemassa olevan organisaation rakenteellisesti ja käytäntöjen suhteen rajoittuneessa toimintaympäristössä". Yhteistyössä ja sosiaalisissa suhteissa toimiminen on kuitenkin keskeistä molemmille. Saukkonen (2019) näkee blogikirjoituksessaan sisäisen yrittäjyyden työn tekemiseen kohdistuvana asenteena, jota luonnehtivat oma-aloitteisuus, sitoutuminen, tehokkuus ja aito kiinnostus työtehtäviin, työn tavoitteisiin ja työssä kehittymiseen. Saukkoselle sisäinen yrittäjä on kunnianhimoinen organisaation toimintatapojen muuttaja ja kyseenalaistaja.
Yrittäjyyttä sosiaalitieteellisestä näkökulmasta tutkinut Vesala (1992, 1996) tarkastelee artikkelissaan ”Yrittäjyysmalli muistutuksena luottamuksen tärkeydestä organisaatiossa” (1997), millainen vaikutus edellä kuvatun kaltaiseen sisäiseen yrittäjyyteen perustuvalla organisaation työn kehittämisen mallilla on organisaation sosiaalisiin suhteisiin ja erityisesti organisaatiossa vallitsevaan luottamukseen.
Vesalan mukaan organisaation toiminnan yrittäjämäiseen suuntaan kehittämisen taustalla vallitsee näkemys, jossa "sisäisten yrittäjien” itsenäisyyden ja vastuun nähdään lisäävän heidän sitoutuneisuuttaan, itseohjautuvuuttaan, työmotivaatiotaan ja tätä kautta kasvattavan organisaation tuottavuutta. Ajatuksena on, että vahvemmin riskejä ottava, “oma onnensa seppänä” toimiva työntekijä antaa organisaatiolle tehokkaamman työpanoksen toimiessaan itsenäisen yrittäjän tavoin. Käytännössä organisaation kehittäminen yrittäjämäiseen suuntaan voi Vesalan mukaan tarkoittaa esimerkiksi tulospalkkauksen lisääntymistä tai jopa yksiköiden ulkoistamista alihankkijoiksi.
Yrittäjämäisen organisaation toiminta muodostuu ihannetapauksessa sisäisten yrittäjien verkostoksi: eri alojen innovatiiviset, dynaamiset ja proaktiiviset osaajat tavoittelevat organisaation kannalta parasta mahdollista tulosta saumattomassa yhteistyössä.
Organisaation kehittäminen yrittäjämäiseen suuntaan voi kuitenkin olla varsinkin isoissa ja byrokraattisissa organisaatioissa hankalaa. Näin erityisesti silloin, jos yrittäjämäiseen suuntaan kehittäminen kulkee käsi kädessä resurssien vähentämisen kanssa, ja tästä huolimatta tulosten odotetaan paranevan. Asioita mutkistaa myös se, että organisaatioiden jäsenillä voi olla työnsä suhteen muitakin kuin taloudellisia intressejä. Kaikkien työntekijöiden halukkuutta toimia tulosvastuullisten yksityisyrittäjien tavoin ”oman onnensa seppinä” ei voida pitää itsestään selvänä.
Luottamuksen näkökulma on mielestäni erittäin tärkeä myös yrittäjyyskasvatuksen kannalta. Vesalan (emt., s. 252) mukaan luottamus ja luottamuksen arvoinen käyttäytyminen ovat välttämättömiä taloudellisen toiminnan kannalta, koska taloudellinen toiminta perustuu vaihtoon. Samalla luottamus taloudellisesti tavoitteellisessa toiminnassa on kuitenkin lähtökohtaisesti ristiriitaista. Vaihdon osapuolten on voitava luottaa siihen, että kumpikin hoitaa osuutensa, ja samalla kummankin toimintaa ja osallisuutta vaihdossa ohjaa oman edun tavoittelu.
Puhuttiinpa sitten ulkoiseen yrittäjyyteen kasvattamisesta tai sisäisen yrittäjämäisen asenteen ja verkostotyöskentelyn valmiuksien kohottamisesta ammatillisessa tai ammattikorkeakoulutuksessa, haastaisin itse ammatillisena kasvattajana opiskelijat miettimään Vesalan esiin nostamaa näkökulmaa. Mitä luottamus merkitsee heille potentiaalisina yrittäjinä? Onko luottamus – tai yleisemmin sosiaaliset suhteet – yrittäjälle itseisarvo vai väline taloudellisten päämäärien saavuttamiseen? Siinä missä palkkatyöntekijällä henkilökohtaisten taloudellisten intressien ja luottamuksen ristiriitainen suhde konkretisoituu vain suhteessa työnantajaan, vaikuttavat (ulkoisen) yrittäjän taloudelliseen etuun monet luottamusta edellyttävät riippuvuussuhteet, kuten työntekijät, alihankkijat, tavarantoimittajat, kilpailijat ja asiakkaat (Vesala, emt., s. 254). Tämä tekee yrittäjästä erityisen haavoittuvan taloudellis-sosiaalisissa suhteissaan. Onko sen johdettava laskemoivuuteen ja lähtökohtaiseen epäluottamukseen?
Ongelma korostuu yhtä lailla yrittäjämäiseen tapaan toimivissa, verkostomaisissa organisaatioissa. Verkoston eri osien olisi tavoiteltava omaa etuaan tuloksellisen toiminnan takaamiseksi mutta samalla pystyttävä luottamaan toisiinsa ja siihen, ettei kukaan tavoittele omaa etuaan toisten kustannuksella. Luottamus on yhteistoiminnan edellytys, mutta samalla yrittäjämäisesti toimivien työntekijöiden jatkuva, tulostavoitteisiin kohdistuva kilpailu sekä Saukkosenkin blogikirjoituksessaan esiin nostama sisäisen yrittäjän aggressiivinen kunnianhimo voivat heikentää työntekijöiden välistä luottamusta, herättää pelkoa oman aseman puolesta, ja sitä kautta vähentää avoimuutta työyhteisössä.
Lähteet:
Kersalo, T. (2010). Sisäinen yrittäyjyys kolmannen sektorin organisaatioissa. Case – Kuopion kriisikeskus. Pro Gradu -tutkielma. Joensuu: Itä-Suomen Yliopisto. https://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20110086/urn_nbn_fi_uef-20110086.pdf
Saukkonen, P. (2019). Sisäinen yrittäjyys on asenne, joka saa yrityksen kukoistamaan. Blogikirjoitus 16.8.2019. Ukko.fi-sivusto, viitattu 17.2.2020. https://www.ukko.fi/blogi/sisainen-yrittajyys/
Varttila, J. (2017). Sisäisen yrittäjyyden vaikutus toiminnan tehokkuuteen. Opinnäytetyö: Kajaanin ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/125024/Varttila_Johannes.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Vesala, K. M. (1997). Yrittäjyysmalli muistutuksena luottamuksen tärkeydestä organisaatioissa. Teoksessa I. Aaltio-Marjosola (toim.), Organisaatio ja yrittäjyys (pp. 246-264). Helsinki: WSOY Oppimateriaalit.
Kersalo, T. (2010). Sisäinen yrittäyjyys kolmannen sektorin organisaatioissa. Case – Kuopion kriisikeskus. Pro Gradu -tutkielma. Joensuu: Itä-Suomen Yliopisto. https://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20110086/urn_nbn_fi_uef-20110086.pdf
Saukkonen, P. (2019). Sisäinen yrittäjyys on asenne, joka saa yrityksen kukoistamaan. Blogikirjoitus 16.8.2019. Ukko.fi-sivusto, viitattu 17.2.2020. https://www.ukko.fi/blogi/sisainen-yrittajyys/
Varttila, J. (2017). Sisäisen yrittäjyyden vaikutus toiminnan tehokkuuteen. Opinnäytetyö: Kajaanin ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/125024/Varttila_Johannes.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Vesala, K. M. (1997). Yrittäjyysmalli muistutuksena luottamuksen tärkeydestä organisaatioissa. Teoksessa I. Aaltio-Marjosola (toim.), Organisaatio ja yrittäjyys (pp. 246-264). Helsinki: WSOY Oppimateriaalit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti